Sosiaalinen kestävä kehitys
Sosiaalisesti kestävän kehityksen tarkoitus on turvata ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet voida hyvin, saavuttaa perusoikeudet, hankkia elämän perusedellytykset ja mahdollistaa osallistuminen päätöksentekoon omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Sosiaalisen kestävyyden ajatuksena on taata, että hyvinvoinnin edellytykset siirtyvät sukupolvelta toiselle. Maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden kysymyksiä ovat esimerkiksi väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen.
Hallituksen kestävän kehityksen ohjelmassa mainitaan sosiaalista kestävyyttä edistävinä toimenpiteinä myös muun muassa työllisyyden edistäminen, syrjäytymisen ehkäiseminen sekä ikääntyvän väestön olojen turvaaminen, työ-, asuin- ja elinympäristöjen terveellisyyden, viihtyisyyden ja sosiaalisen toimivuuden parantaminen sekä väestön terveyden ja toimintakyvyn tukeminen.
Sosiaalisen kestävyyden näkökulmia oppilaitoksissa voisivat olla turvallinen, terveellinen, viihtyisä ja kaikille esteetön työ- ja oppimisympäristö sekä oppilaitosyhteisön toiminta sosiaalisena kokonaisuutena. On tärkeää, että henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnista, turvallisuudesta, terveydestä ja jaksamisesta huolehditaan systemaattisesti esimerkiksi henkilöstöpolitiikan, työsuojelutoiminnan, terveys- ja sosiaalipalveluiden sekä opintojen ohjauksen ja erityisopetuksen keinoin. Yksilötasolla sosiaalinen kestävyys tarkoittaa esimerkiksi edellytyksien luomista elämänhallinnalle, omakohtaiselle vastuunotolle, kestävien elämäntapojen tavoittelulle sekä oman toiminnan merkityksen ja vaikutusten ymmärtämiselle ja oppimiselle.
Sosiaalinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Sen tarkoitus on turvata ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet voida hyvin, saavuttaa perusoikeudet ja hankkia elämän perusedellytykset sekä mahdollistaa osallistua päätöksentekoon omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Sosiaalisessa kestävässä kehityksessä hyväksytään
monimuotoisuus ja tasapainoinen kasvu sekä arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkien oikeuksia. ”Ei köyhyyttä” kuuluu sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta. Vaikka köyhyys on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä, viimeisimmän arvion mukaan noin 11 % maailman väestöstä, eli 783 miljoonaa ihmistä, eli edelleen äärimmäisessä köyhyydessä vuonna 2013. Maailmanpankin arvioin mukaan 2018 tuo luku on pudonnut 10%:iin.
Äärimmäinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihminen elää alle 1,90 dollarilla päivässä – raja on korotettu tähän 1,25 dollarista hintatason muutosten myötä. YK:n jäsenmaiden tavoitteena on poistaa äärimmäinen köyhyys maapallolta kokonaan vuoteen 2030 mennessä.
Köyhyys Suomessa
Suomessa köyhyys koskettaa yhä suurempaa joukkoa. Köyhyysrajan alapuolella elää 13% suomalaisista, kun vuonna 1995 osuus oli 7%. Tulot jakautuvat suomalaisessa yhteiskunnassa voimakkaasti esimerkiksi koulutuksen, työmarkkina-aseman, iän ja kotitalouden elämänvaiheen mukaan. Suomessa köyhyyttä mitataan suhteellisella köyhyysasteella, jossa kotitaloudella on käytössä alle 60% väestön keskimääräisestä tulosta.
Pitkäaikainen työttömyys, heikot työolosuhteet ja raskas työ, alhainen asumistaso, heikko terveydentila, terveyttä vaarantavat elintavat sekä sosiaalisen tuen puute ovat usein yhteydessä köyhyyteen.
Sosiaalinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Sen tarkoitus on turvata ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet voida hyvin, saavuttaa perusoikeudet ja hankkia elämän perusedellytykset sekä mahdollistaa osallistua päätöksentekoon omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Sosiaalisessa kestävässä kehityksessä hyväksytään monimuotoisuus ja tasapainoinen kasvu sekä arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkien oikeuksia. ”Ei nälkää” kuuluu sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
Vuonna 2017 yhteensä 151 miljoonaa alle viisivuotiasta kärsi kroonisesta aliravitsemuksesta johtuvasta lyhytkasvuisuudesta, 51 miljoonaa oli alipainoisia, mutta toisaalta 38 miljoonaa oli ylipainoisia. Arviolta joka neljäs kehitysmaan lapsi on alipainoinen, mutta aliravitsemus on muutakin. Aliravittu lapsi ei saa tarpeeksi proteiineja, energiaa ja hivenaineita. Ripuli, hengitystieinfektiot tai muut taudit ovat hengenvaarallisia.
Nälkä Suomessa
Lähes puolen miljoonan suomalaisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen, ja moni joutuu turvautumaan säännöllisesti ruoka-apuun. 1990-luvun lamavuosina hätäratkaisuksi syntyneet leipäjonot ovat jääneet pysyvästi katukuvaan paikkaamaan hyvinvointivaltion repeämiä. Joka kolmas ruoka-avun jonottaja kuitenkin tuntee häpeää. Suomessa lamavuosina 1990-luvulla tunnetuiksi tulleet leipäjonot ovat jääneet katukuvaan.
Katso video leipäjonosta
Sosiaalinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Sen tarkoitus on turvata ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet voida hyvin, saavuttaa perusoikeudet ja hankkia elämän perusedellytykset sekä mahdollistaa osallistua päätöksentekoon omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Sosiaalisessa kestävässä kehityksessä hyväksytään monimuotoisuus ja tasapainoinen kasvu sekä arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkien oikeuksia. ”Terveyttä ja hyvinvointia” kuuluu sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaikille.
Alle viisivuotiaiden lasten kuolemat ovat vähentyneet maailmanlaajuisesti 47 % 9,9 miljoonasta vuonna 2000, noin 5,6 miljoonaan vuonna 2016. Vastasyntyneiden kuolemat vähenivät samana aikana 39 %. Jopa alueilla, joilla haasteet ovat suurimpia, edistys on ollut huomattavaa.
Vuodesta 2000 äitiyskuolleisuus Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa on pudonnut 35 % ja alle viisivuotiaiden kuolemat ovat puolittuneet. Terveyden edistämisessä keskeisiä ovat myös ympäristökysymykset. Esimerkiksi ilmansaasteiden aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Luku on suurempi kuin malarian ja HIV:n/AIDS:in aiheuttamat kuolemat yhteensä.
Työturvallisuus
Työturvallisuuslaki koskee myös oppilaan tai opiskelijan työtä koulutuksen yhteydessä (4 §). Lakiin sisältyvät sekä työnantajan että työntekijän velvollisuudet. Myös oppilaan tulee siis noudattaa työturvallisuuslainsäädäntöä. Oppilaan tulee käyttää ja hoitaa asianmukaisesti mahdollisia suojavälineitä. Oppilaan tulee saamiensa ohjeiden mukaisesti huolehtia, että hänen työstään ei aiheudu vaaraa hänelle itselleen tai muille opetustilassa oleville. Ainakin seuraavat seikat on syytä huomioida: mekaaniset vaaratekijät fysikaaliset vaaratekijät tapaturman vaarat fyysinen kuormittuminen ja ergonomia kemialliset ja biologiset altisteet sekä henkinen kuormittuminen.
Sosiaalinen media
Sosiaalinen media on yksi paikka muiden joukossa, jossa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siihen kuuluu samanlaisia asioita kuin kaikkeen muuhunkin toisten kanssa olemiseen. Sosiaalisessa mediassa vaihdetaan kuulumisia, iloitaan ja hullutellaan yhdessä, osallistutaan ja vaikutetaan, mutta siellä voidaan myös kohdata vastoinkäymisiä, pahoittaa mielensä ja tulla kiusatuksi. Sosiaalinen media ei ole erillään muusta sosiaalisesta elämästä, vaan se on osa sitä. Järkevä sosiaalisen median käyttäjä hallitsee sen käyttämisen ja suhtautuu siihen kuten muuhunkin vuorovaikutukseen ihmisten kanssa.
Elämänhallinta
Opiskelijan hyvinvointiin, elämänlaatuun ja opiskelukykyyn vaikuttavat useat eri elämänalueet kuten terveys, ihmissuhteet, ympäristö ja harrastukset. Elämänhallinnassa jokaisen tulisi saavuttaa sellainen tila, jossa itse kokee hallitsevansa omaa elämäänsä.
Sosiaalinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Sen tarkoitus on turvata ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet voida hyvin, saavuttaa perusoikeudet ja hankkia elämän perusedellytykset sekä mahdollistaa osallistua päätöksentekoon omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Sosiaalisessa kestävässä kehityksessä hyväksytään
monimuotoisuus ja tasapainoinen kasvu sekä arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkien oikeuksia. ”Hyvä koulutus” kuuluu sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
Erot koulunkäyntimahdollisuuksissa vaikuttavat koko elämän ajan ja rajaavat mahdollisuuksia. Siksi erityisesti lähtökohdiltaan haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden ryhmien koulunkäynnin turvaamiseen on panostettava. Alkuperäinkansojen lapset, vammaiset lapset ja yleisesti ottaen köyhillä maaseutualueille asuvat lapset tarvitsevat erityistä huomiota. SDG-raportin 2017 tilastojen mukaan rikkaimman 20 prosentin lapset menestyivät koulussa ja työelämässä.
Suomessa koulutus on korkeatasoista. Erot eri koulujen oppimistuloksissa ovat pienet, ja lähes kaikki suorittavat peruskoulun tavoiteajassa. Esiopetus, perusopetus ja toisen asteen koulutus on maksutonta, ja myös sen jälkeen koulutus on suurimmaksi osaksi maksutonta. Tavoite on, että kaikilla on mahdollisuus saada laadukasta koulutusta perheen tuloista riippumatta ja kasvaa aktiivisiksi kansalaisiksi.
Koulutusjärjestelmään kuuluvat varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus, toisen asteen koulutus ja korkeakoulutus.
Sosiaalinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Sen tarkoitus on turvata ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet voida hyvin, saavuttaa perusoikeudet ja hankkia elämän perusedellytykset sekä mahdollistaa osallistua päätöksentekoon omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Sosiaalisessa kestävässä kehityksessä hyväksytään monimuotoisuus ja tasapainoinen kasvu sekä arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkien oikeuksia. ”Sukupuolten tasa-arvo” kuuluu sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.
Kotitöiden määrä ei jakaannu tasaisesti perheissä: noin 90 maata kattaneen tutkimuksen mukaan naiset käyttävät noin kolme kertaa enemmän aikaa palkattomaan kotitalous- ja hoivatyöhön kuin miehet. Tämä myös heikentää heidän mahdollisuuksiaan tehdä palkkatyötä tai opiskella sekä osallistua muuhun kodin ulkopuoliseen toimintaan.
Yksi maailman johtavista maista tasa-arvon vaalimisessa on Suomi. Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka myönsi sukupuolesta riippumattomat täydet poliittiset oikeudet kansalaisilleen. Tasa-arvo on sosiaalinen innovaatio, joka on tuonut yhteiskuntaan uudistumista, kehittymistä ja vaurautta, kun sekä naisten että miesten panos on ollut käytettävissä. Suomen agendana on saada maailmalaajuista sitoutumista tasa-arvoon. Suomi haluaa määritellä käsitteen uudella tavalla ja nostaa tasa-arvon uudelleen valokeilaan.
Sosiaalinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Sen tarkoitus on turvata ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet voida hyvin, saavuttaa perusoikeudet ja hankkia elämän perusedellytykset sekä mahdollistaa osallistua päätöksentekoon omassa maassaan ja maailmanlaajuisesti. Sosiaalisessa kestävässä kehityksessä hyväksytään monimuotoisuus ja tasapainoinen kasvu sekä arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkien oikeuksia. ”Eriarvoisuuden vähentäminen” kuuluu sosiaalisen kestävyyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
Eriarvoisuus liittyy niin varallisuuteen ja tulotasoon kuin poliittiseen osallistumiseen ja syrjintäänkin. Samaan aikaan kuin tuloerot ovat maiden välillä pienentyneet, eriarvoisuus maiden sisällä on kasvanut. Esimerkiksi kehitysmaissa tuloerot kasvoivat keskimäärin 11 prosenttia vuosien 1990 ja 2010 välisenä aikana.
Eriarvoisuus näkyy lasten elämässä monella tapaa, sekä lapsuudessa että lasten tulevaisuudessakin. Suomessa eriarvoisuus koskettaa etenkin lapsia, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa esimerkiksi vammaisuuden, vähemmistötaustan tai ihonvärin takia.
Oppilaitoksen arjessa käytetään jatkuvasti sosiaalisia taitoja, esimerkiksi toisten hyväksymistä ja kunnioittamista sekä yhdessä toimimista. Yhdessä yritetään panostaa ryhmäytymiseen, kaverisuhteiden muodostamiseen, kiusaamisen ehkäisyyn ja yhteishengen luomiseen opiskelijaryhmissä. Sitä kautta pyritään rakentamaan opiskelijoille turvallinen ja hyväksyvä kasvuympäristö sekä vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Käytännön menetelminä käytetään esimerkiksi pienryhmätoimintaa, vuorovaikutustaitoryhmiä, opiskelijakuntatoimintaa sekä varhaisen puuttumisen mallia.